Miehet on typeriä...varsinkin sellaiset jotka on jostain riippuvaisia. Hetkellisen nautinnon perässä juostaan kun idiootit tai lapset jotka ei kykene näkemään elämäänsä sekuntia pidemmälle. Putki on muuttunu näillä herroilla kai tyhjiöksi koska putkessa pitäis näkyä vähän matkaa eteenpäinkin. Seksi tai esim. tässä tapauksessa alkoholi. Riippuvuus on jotain mitä vastaan oma tahto ei riitä voittamaan. Siinä vaiheessa ihminen muuttuu villieläimeksi jolle mikään ei voi ylittää riippuvuuden tyydyttämistä. Tunteisiin vetoaminen tai järkipuhe ihmiselle jonka elämänhalu perustuu seuraavan "piikin" saamiselle ovat tyhjän kanssa. Riippuvainen ihminen ei tiedosta mitä tekee vaan elää viettinsä varassa uhraten mennen tullen kaiken.

Alkoholi. Tuo kaiken pahan alku ja juuri, mikä on luonut oman varjonsa lapsuuteeni ja nyt näköjään aikuiselämäänkin. Kiitos siitä kuuluu teille, elämäni miehet. Omanapaiset, viinanviemät, typerät miehet. Vanhempiaan ei voi valita, mutta onneksi elämänkumppanin voi. Ja äitini jalanjälkiä en tosiaan lähde tässä asiassa seuraamaan. Riitti sen elämän seuraaminen lapsen silmin ihan tajuamaan kuinka epäoikeudenmukaista se oli. Ja lapsen silmin nähtynä aion suojella omaa lastani siltä kaikin keinoin. Alkoholistin perheessä eletään yhden ihmisen ehdoilla. Kaikkien muiden antaen anteeksi ja ymmärtäen kerta toisensa ja vuosi vuoden jälkeen sitä yhtä ihmistä, joka kiittää siitä vain tuottamalla lisää tuskaa läheisilleen. Sellaista empatiakykyä ja hoivaviettiä ei edes minusta löydy. Eikä todellakaan pitäisi kenestäkään löytyä. Jos yksi ihminen on pohjalla, miksi kaikkien muiden pitää upota mukana? Uhrata itseäni toisen hetkelliselle ja itsekkäälle nautinnolle. Kiitos ei.

Ihme aine kuitenkin. Saa aikaan niin paljon tuhoa tässä maassa ja maailmassa että tarkemmin ajatletuna melkein jo naurettavaakin. Toisaalta kertoo ihmisen tyhmyydestä ja pahoinvoinnista kovasti, kuinka paljon se saa valtaa...surullista.

Mitä tähän aika kauan kestäneeseen tappeluun tulee, alkaa mulla voimat huveta. Enää en jaksa ees tapella. Ennen kun oikeasti myönnät ei mulle, vaan ITSELLESI, että sulla on ongelma, en voi yksin tappelemalla ratkaista sitä. Väität et ymmärrät ja myönnät, mutta se että jatkat toimintaa tyytyväisenä ja vielä pahempi, puolustelet sitä, nyt vaan valitettavasti kertoo siitä et sul ei aikomustakaan muuttaa tapojas...Kauan jaksoin välittää. Vielä sadannenkin mahdollisuuden paikkeilla. Päivä päivältä välitän vähemmän. Tie ei -välittämiseen on vienyt kauan, mutta siinä vaiheessa kun on jo "ihan sama" ollaan ylitetty sellainen raja, mistä ei enää ole paluuta. Koska ihminen ei ymmärrä mitä omistaa ennen kuin menettää sen, en usko et ymmärrät vasta ku silloin kun on jo liian myöhäistä. 

Jos aine vie kerta toisensa jälkeen voiton ja jos sen vuoksi on valmis menettämään elämänsä tärkeimmät asiat, niin senkin pitäisi saada ajattelevassa ihmisessä jotain herätyskelloja soimaan.Viina on vienyt voiton. Selkäranka katki, poikki ja pinossa. Kysymys kuuluu: Mitä silloin jää? Rakkaimmat ihmiset? Poissa. Itsekunnioitus? Tuskinpa. Muiden kunnioitus? Enpä usko.Onnellisuus ja tyytyväisyys? Eieiei. Hetkellinen nautinto? Ehkä, jonka jälkeen tosiaan koittaa paluu tyhjään arkeen. Vähitellen se "hetkellinen nautinto" muuttuu vähemmän ja vähemmän nautinnoliseksi, kunnes aine on vieny lopullisesti voiton. Siinä vaiheessa se ei enää ole nautinto vaan riippuvaisuus, helvetti jolle on uhrannut koko elämänsä.

Ja jos joku päivä uskaltaa nostaa katseen sieltä navastaan peiliin ja tajuaa mitä on menettäny, saattaa kylmintäkin ihmistä kaduttaa aika perkeleesti. Silloin valitettavasti on vaan todellakin liian myöhäistä. Älä hyvä mies päästä sitä sinne asti ja uhraa elämääs sille aineelle. Onko se sun mielestä tie joka on tehny ketään onnelliseksi?