En tiiä johtuuko rautatilanteesta vai mistä, mutta jotenki on kyllä nyt ihan veto pois. Toki oon nyt parisen viikkoa ollu töissä ja flunssassa mut siitähän se siis ei voi johtua. Ei siinä mitään, mutku mieli halajais tehä kaikenlaista muttei meinaa voittaa tota materian eli fyysikan valtaa. Esim. tänään ois yhet synttärit mis oli tarkotus pyörähtää, mut toi sohvan vetovoima taitaa vaan viedä voiton.

Kaikki muuten taas hyvin. Vähän tuntuu aika junnaavan paikoillaan, mut taitaa olla aika tavallinen tunne tässä vaiheessa. Raskaussumasta K:n eka kaveri sai jo kuulemma pitkän ponnistuksen jälkeen imukupin avulla tytön. Seuraavan vuorolaisen eli meiän tulevan kummilapsen la:sta tulee huomenna viikko. K kävi tulevan isän kanssa eilen kaljalla. Sitä hermostuttaa mut äitiä kuulemma ei. =) Sit olis L ja sit hännänhuippuna me....kai. Eihän sitä ikinä tiiä missä järkässä nää sit päättää maailmaan tulla.

Ainiin. Katruskan sisko sai nyt sen adoptiolapsen, pojan kotiin. Willem. Näin jo kuviaki ja kovin söpö kaveri näytti olevan. Onneaonnea!

Vauvakirjassa luki näillä viikoilla että odottava äiti voi kokea tunteita tavallista voimakkaammin ja voin kertoa että ainakin mun osalta pitää kyllä paikkansa. Se ei vaan koske tätä viikkoa vaan aika pitkälti kokoa raskausaikaa. Tänään melkein itkin ku Suomen jokkuetta kuvattiin Pekingin olympialaisten avajaisissa. Saan myös tavallista useammin omaa kivaa- hihityskohtauksia mitkä yleensä alkaa jostain älyttömästä eikä lopu ennen ku happi loppuu ja oikeesti sattuu..jostain syystä en oo saanu vielä hirveen usein K:ta mukaan hihittämään..se pyörittelee silmiä ja kattoo ku jotain dorkaa mikä saa aikaan kahta kauheemman käkätyksen..;-)

Eipä muuta.

Loveliness&Tyyppi 32+5